vapisen vaikka pitäisi iloita

slightest bit

äh miten on mahdollista olla näin sokea ja itsekeskeinen? olen vain ajatellut, että tapa jolla leikkasit itsesi pois elämästäni oli sinun ja minun välinen asia, ja kaipa se oli sitäkin, mutta tottakai se vaikutti myös muihin, kaikilla on ollut ikävä sinua mutten ole voinut antaa heidän tuoda sitä ilmi, en ole voinut antaa heidän kertoa sitä minulle. olen halunnut sulkea korvat sinulta, ja hyvin se onkin onnistunut, jos en ole kuullut kun parhaimmat ystäväni kaipaavat seuraasi. anteeksi

let's just drive 'till we see nothing

you were the best

i did know i didn't have

mun järki sanoo ei, mutta haluaisin kovasti uskaltaa olla iloinen tästä hetkestä
elän nyt vähän veitsen terällä, kokeilen, että leikkaako se,
pudottaako taas lattialle, ja vielä senkin läpi.

mutta päästäni huolimatta tänään olin onnellinen

and well..

it's like no time passed at all,
it's like nothing ever happened,
and we were friends all along

sidenote: T on mahdollisesti maailman viisain ihminen, ainakin mun maailman. joitain asioita mitä se sano, aion varmaan ikuisesti vaalia mun mielessä. tuli ihan kamalan turvallinen olo ja hyvä myös ja onnellinen sen puolesta. T jos kukaan on sellanen ihminen kuka aidosti ansaitsee olla onnellinen.

ps. reindeerspotting on vähän yliarvostettu. odotin jotain tosi järkkyä ja inhottavaa. miksi ihmeessä tollanen leffa on k18 mutta ei esim The Green Wave?

hassua on se, että kaikki tuntuu nyt vähän helpommalta ja kivemmalta

.

no contemplation

tiedättekö sen kun selaa jonkun ihmisen kuvia ja yhtäkkiä näkee tismalleen miltä se näyttää aikuisena?
mulle tuli se äsken peräkkäin varmaan viidestä ihmisestä , hassua ja pelottavaa ja ankeeta !

ps. ne ketkä lukiossa on coolei ja ryyppää hullusti ei varmasti enää aikuisena ole niin kuumaa kamaa

i know i don't know you, but i want you so bad

APUA MITEN SE ETTÄ ERÄS TUTTAVA EGYPTISTÄ ALKAA JUTELLA MUKAVIA VOI SAADA AIKAAN TÄLLAISEN HYVÄN-OLON TUNTEEN

"haluan olla aina poika ja pitää hauskaa"

today I'll cherish happiness and insightful thoughts

 you're the only thing i know like the back of my hand

  I looked at Isaac's eyes with their strange mix of warmth and dispassion. I could see that he had suffered for Edmond as much as he could suffer for another human being.

  And suddenly the thing inside that had kept me focused all these years rose in my throat like vomit. It was strong as poison and for once I didn't fight it down or try to reshape it as something polite.

  "If he's listening SO FUCKING HARD," I shouted, "WHY CAN'T HE HEAR THAT THE ONLY WAY I'VE MANAGED TO SURVIVE EVERY DAY FOR ALL THESE YEARS IS BECAUSE OF HIM?"

  "He knows," Isaac said. "He's just forgotten how to believe it."

- how i live now

come back to me

just a feeling

miks mä oon ollut niin sokea ystävien suhteen?  ps. en muuttais tästä päivästä mitään muuta paitsi sen, että mun huone olisi ollut vähän enemmän edustuskunnossa.
pps. liina ja sofia wau olette rakkaita

my stakes so clearly

en saa ravistettua mun mielestä ajatusta siitä että annoin anteeksi liian helposti,
että nyt mua pidetään halpana, sellasena kenet voi vastedeskin unohtaa ja heittää roskiin,
mutta kenet tarpeen tullen saa noukittua sieltä helposti matkaan

toisaalta en oo pitkään aikaan ollu näin kevyen tuntunen, ja se on positiivista.
halusin kuitenkin olla se kypsä osapuoli joka antaa toisen mahdollisuuden.
mitä jos se toinen ei halunnu uutta mahdollisuutta? mitä jos sille olikin ihan sama


i bet it all comes down to me being afraid of being hurt again

i escaped in my dreams

jos olisi mitenkään mahdollista, ottaisin nyt äkkilähdön joko portofinoon, italiaan tai sitten irlantiin. tää talo on tällä hetkellä ihan liian pieni ja tuntuu ettei täällä oo mulle oikein mitään. no, ehkä sänky missä nukkua mutta..

niin, joten haaveilen siitä että saisin matkalleni mukaan viisi henkeä, viisi voi niin rakasta henkeä ja asuisimme joko portofinon jyrkänteellä, tai irlannin kukkuloilla. jossain vähän korkeammalla joka tapauksessa. joku kävisi aamuisin hakemassa leipomosta tuoreita kroissantteja, ja iltapäivällä söisimme ulkona, menisimme piknikille. kaipaan nyt sitä että voisin olla ihan tuntemattomassa paikassa, ihmisten kanssa jotka ovat hyvin tuttuja.

voisin kyllä myös mennä matkalle ihan yhdenkin ihmisen kanssa. toivonmukaan kohta asiat palautuu siinä määrin ennalleen että voin taas soitella ihan muuten vaan tai halata ihan ilman syytä

kaikkien aikojen rakkaus kirja

The only thing i knew for certain was that all around me was more life than I'd ever experienced in all the years I'd been on earth and as long as no one shut me in the barn away from Edmond at night I was safe.
*
I don't get nearly enough credit in life for the things I manage not to say.
*
Piper asked if this was where we were going to have to live now and I said I guessed it was for the time being but that once we were settled we'd come up with a plan for getting back together with Edmond and Isaac and she looked more cheerful at the thought and you could tell she was making an effort to make me feel OK about our situation and she said Isn't this a funny place you've ended up in Cousin Daisy, and I said You mean here in Reston Bridge and she said No here in England with me.
  And then I looked to far into her eyes that I could practically see out the back of her head so don't ever say I'm not related by blood to the whole telepathic gang of them and I said PIPER: I would have to be buried alive in a ditch and stamped on by elephants before I would ever think that being anywhere with you wasn't a good thing SO THERE.

liskojen yö

kolme postaussa päivässä tuntuu varmaan kenelle tahansa aika paljolta mutta nyt mulla pyörii päässä, ja mun yleisestä tavasta poiketen en aio nyt hiljentää ajatuksia lukemalla, vaan kirjoittamalla.

viime aikoina mua on mietityttäny ihan kamalasti, että mikä on oma itse. tiedän, kuulostaa varmaan yheltä niin turhalta ja tyhmältä kysymykseltä, mutta ottakaa mun näkökulma tähän huomioon: Onko silloin oma itsensä, jos muuttaa itseään tietoisesti.

juttelin tästä muutamankin eri toverin kanssa, ja sain ihan tyydyttäviä vastauksia. kuulemma, jos muuttaa minuuttaan itseään varten, niin silloinhan se on onnistunutta muuttumista, muuntautuu vähän enemmän sellaiseksi kun kokee itse olevansa. myös jos huomaa esimerkiksi luonteenpiirteen, joka on itsellensä ominainen, muttei kuitenkaan hyvä tai järkevä, voi siitä eroonpääseminen olla myös hyvää muutosta.

kun taas selvästi muuttaa minuuttaan muita varten, sen takia että saisi hyväksyntää tai muuta, se on itsepetosta ja sitä, että peittää tai heittää pois palan omaa itseä. toki esimerkiksi jos hyväksynnän halun takia aloitettu harrastus tai pukeutuminen pikkuhiljaa alkaa tuntua omalta, voi muutos olla ihan positiivinen.

no, kaiken tämän sain tovereista irti (voi miten rakastan sanaa toveri). se mitä minun kuitenkin on vähän vaikea tajuta, on se jos vaikka lisää itselleen luonteenpiirteen. ja vielä jossei se kaiken lisäksi ole tietoisesti lisätty. en osaa ollenkaan sanoa miten asia silloin on. toverini sanoi, että jos haluat itsellesi piirteen sanoa usein voi kukka, pitää tarkkailla sanotko niin myös ollesasi yksin, vai vain silloin kun olet seurassa, ja sitä kautta päätellä onko muutos ollut onnistunut (itseäsi varten) vai ei. jotenkin se tuntuu vielä liian selkeältä vastaukselta. ehkä nyt vaan päässä suihkii niin kovaa.

syy miksi olen tätä pohtinut, on se, että olen muuttanut itseäni tietoisesti. en tiedä yhtään mitä ajatella siitä. ennen uskoin, että oma luonne vaan tulee ilman suurempia ponnistuksia. en koskaan ajatellut, että sitä voisi muuttaa mitenkään ihmeemmin. ja nyt se tuntuu hieman petturuudelta entistä minuuttani kohtaan, etten ennen ole tajunnu muuttaa itsessäni mitään, ajattelin olevani valmis. ja se tuntuu myös hieman petturuudelta tämän hetkistä minuani kohtaan, hienoinen lapsekkuus päässäni sanoo että minä olen ihan hyvä tällaisena eikä minua pidä muuttaa. niinpä niin.

ja vaikka kaikki syyt muuttua ovat varmasti muuttujan mielessä jotenkin toimivia viimeinen kysymykseni jätti ainakin minut hämilleen. mitä jos muuttuu koska ei tiedä mitä muuta olla?

on my way back home

unohdin jo melkein että on mahdollista olla näin helpottunut , se on nyt ohi
mulla on täysin rauhallinen olo pitkästä aikaa


My memories start to wander off
Come to me the remembrance of
My way back home.

valmiina vanhainkotiin

olihan meillä vanhat ja olihan meillä jatkotkin joo. oli myös icepoweria vaativat kaulat, joista toinen pukeutuu mummolaan mennessä pooloon, ja toista ei päästetty kentälle. mua naurattaa, ja oon maailman iloisin että vanhat on ohi, ja maailman iloisin että on loma ja että eilen menin liinalle koska oli ihanaa ja kivaa ja mulla on ihan superkiva olo nyt:) parin viime viikon aikana musta ainakin itestä tuntuu että oon saanu sellasen yhteyden siihen ja kenties muutamaan muuhunkin, ja oon siitä niin kiitollinen, koska en oo pitkään aikaan oikein osannut olla omissa nahoissani, sattuneista syistä. kiitän siksi liinaa ja niitä muutamaa muutakin jotka on kestänyt mun oikkuilut. olette rakkaampia mitä tiedättekään

eilen oli kyllä pieni hetki kun tuntu että musta katos yhtäkkiä ihan kaikki, kun kuulin asioita siitä yhdestä ihmisestä, kenet toivoin jo unohtaneeni miltei kokonaa. en ilmeisesti olekaan koska tuo pienenpieni tiedonripe mitä sain aiheutti sellaisen tunne tornadon että huhhuh. nyt on kaikki vähän avoimena en oikein tiedä mitä tehdä asian suhteen.

kun mulla niin harvoin on omia kuvia, niin nyt kun on, niin ne pitää myös tunkea mukaan. vaikka ei nämäkään kyllä mun "omia" kuvia ole kun en ottanu näitä ite. löysin kamerasta vaan, oli hauskaa katella mitä juopot ystävät oli nappaillu. <3

ps. joka kemuissa on se yksi poika jota kaikki välttelee seuraavat kolme kuukautta kun ne yrittää pyyhkiä mielestään sitä kuvaa kun se tanssii kuin se luulisi olevansa miespuolinen lady gaga. me kyllä välteltiin sitä jo ennestään.

litistynyt naama rutistunut liina

kuka sanoi että alkoholi vaikuttaa kuvaukseen

etualalla korlo, taustalla uudet bestat

korlon uudet bestat

onneksi kellään ei ole muistikuvaa siitä kuka tuossa keskellä on

huomatkaa miten hienosti rajattu kuva !!

kotiin mariannejen kanssa

kuuntelin ja kuuntelin, mutta ennen äskeistä paniikkia lähenevaa olotilaa en tajunnut yhtään miten paljon vanhoihin pitää valmistautua. vielä puuttuukiin sukkahousut (miten on mahdollista ettei meillä kotona ole yhtiäkään ehjiä ihonvärisiä sukkahousuja?) , olkaimettomat rintsikat (miten on mahdollista että oon selvinny mun elämän tähän asti ilman sellasia?) ja timantteja kynsiin. huh.

mietin vaan sitä koko ajan että nyt ei oo koulua ainakaan kymmeneen päivään. ahhh.


"sitten ku mie tapasin tuon lindforsin, .. tai, no, se tapasi minut, enhän minä aluksi ollut huomaavinaankaan sitä... " 
paljastuksia isovanhempien suhteen alusta

hero

jos musta ei kuulu vähään aikaan niin se voi johtua siitä, että oon kuollut väsymykseen ja stressiin kaikesta, jäänyt kielestäni kiinni metallitolppaan, tai sitten tanssin vanhoja ja leikin prinsessaa. vaihtoehtoisesti saatan olla myös kahlita itseni saunaan.

repressed

listen to my moment

then do it again

mua inhottaa kun äiti ja mummi on tehnyt vanhoista niin ison asian. siitä asti kun en enää tanssikaan mun alkuperäisen parin kanssa sen polvi vaurion takia, koko juttu on tuntunut lähinnä turhalta. mummi ei osaa puhua oikein mistään muusta enää kuin niistä kirotuista tansseista ja tuntuu, kuin kaikkia joita asia ei muuten kiinnoistaisi ollenkaan (lue: isäpuolta), ei nyt saisi tekemään mitään muuta kuin utelemaan siitä parista. tuntuu kun se tekisi sitä ihan kiusallaan.

mun poskia alkaa kuumottaa aina kun joku kysyy sillä aikuisten kiusoittelevalla tavallaa että kenenkäs kanssa sitä tanssit ja mitenkäs sinä sen tunnet. tosiasia on, että nyt en haluaisi enää tanssia ollenkaan, paitsi että haluan sen viimeisen tanssin, viimeisen tanssin vanhempien kanssa. sen että isä näkisi että kyllä minustakin tuli ihan kelpo tyttö.

en osaa kertoa miten kovasti kaipaan nyt läheisyyttä, sitä että olisi sellainen ihminen kenen käsi saisi ihan rauhassa olla mun ympärillä, joka ymmärtäisi mun puheenaiheen vaihdot ja hiljaisuudet myös
.

kakuista ja unelmista

mun kakku meni rikki. ja tuolla tarkoitan sitä, että sitä kumotessani se hajosi ainaki miljoonaan (lue: viiteen) palaan. ja sitten vielä se kuorrutus, minkä piti pelastaa kaikki ja peittää raot, meni ihan pilalle eikä siitä tullut ollenkaan kinuskista. oon tosi pettyny. en tiedä mitä tein väärin. ja taidan huomenna koettaa tehdä sitten suklaajuustokakun.

mitä jos mun unelma leipurina olemisesta kaatuu siihen, etten osaa tehdä edes kakkua mikä pysyisi koossa?

onko teistä koskaan tuntunut että unelmat on vain unelmia ihan syystä?



.

hehe

yksin kotona koko päivän ja yön
taidan leipoa ja rakentaa majan,
kuunnella musaa kovalla
ja hillua kaksissa villasukissa
ja vähissä vaatteissa

parasta on se että voin nukkua vaikka keittiössä

kuopista ja onnesta

epäilen että mun viime aikojen ankee olo on ollu seurausta erakoitumisesta,
joka taas on ollu seurausta väsymyksestä. kuulostipa  itsestään selvältä näin kirjotettuna!
mä nimittäin tänään uskon, että mun pitkäaikaiseen mielentilaan vaikuttaa sosiaaliset suhteet ihan huimasti! nyt ku oon vähän aikaa ollu vähän sosiaalisempi ja nähny enemmän ihmisiä niin tuntuu ku olisin saanu ihan uutta energiaa jostain. kaikki tuntuu vähä valoisammalta ja mukavalta.
mutta tänään, tänään toivon (sormet ristissä), että pääsin ainakin vähäksi aikaa lopullisesti
ylös siitä kuopasta, jota myös ankeudeksi sanotaan.

tänään heräsin ja lattialla mun vieressä nukkui kuoma, teltassa, majassa, jonka rakensin

tyynyistä lakanoista huovista kaapista ja tuolista

heräsin ja menin keittiöön pyörittelemään pullia, ja äiti oli tehny ihan mahtavan taikinan
tänään mulla oli pullantuoksuinen kotiäiti, ja se oli ihan vallan mukavaa
tää on sellanen päivä mitä vanhempana muistelen rakkaudella












myöhemmin mut raahattiin kemuihin (onneksi raahattiin koska oli hurjan kivaa ja tapasin mun mahdollisen salaisen kaksoissiskon tai sieluntoverin ja istuin ulkona pikkumekossa ainakin puolituntia ja ja ja puhuin onnellisuudesta bussissa kivojen ihmisten kanssa kuin joku filosofi)

myriad

inhottavinta on, että tiedän osaavani jos vain haluan, mutta tuntuu että on helpompi ottaa vastaan se huonompi numero kun voi sanoa etten edes lukenut. inhottaa ja kun vielä haluaisin oikeasti osata ruotsia. mahanpohjalle luikertelee sellanen sykkyrä syyllisyyttä. ruotsin annan mennä suosiolla uusintaan. se vaan sitten tarkottaa että matikan pitää mennä läpi.

rakastan egyptiläisiä tunisialaisia syyrialaisia jordanialaisia ja kaikkia ketkä kapinoi nyt niiden hallitusta vastaan ! hm 


katoin videoita egyptistä ja mua huolestuttaa ahmed ja animation, koska oon sataprosenttisen varma että ne on siellä kaduilla myös. rukoilen että ne protestit pysyis rauhallisina, en haluu että kukaan loukkaantuu. enää. 


tuntuu vähän tyhjänpäiväseltä miettiä jotain kokeita ja muuta kun muualla mellakoidaan ihan vaan sen puolesta, että saataisiin oikeudenmukainen presidentti. suomessa ihmisiä ei sentään hakata kadulla tai viedä sattuman varaisesti selliin.

this night my thoughts go straight to you
this night i pray for you to be fine
pray for you to get justice