repressed

listen to my moment

then do it again

mua inhottaa kun äiti ja mummi on tehnyt vanhoista niin ison asian. siitä asti kun en enää tanssikaan mun alkuperäisen parin kanssa sen polvi vaurion takia, koko juttu on tuntunut lähinnä turhalta. mummi ei osaa puhua oikein mistään muusta enää kuin niistä kirotuista tansseista ja tuntuu, kuin kaikkia joita asia ei muuten kiinnoistaisi ollenkaan (lue: isäpuolta), ei nyt saisi tekemään mitään muuta kuin utelemaan siitä parista. tuntuu kun se tekisi sitä ihan kiusallaan.

mun poskia alkaa kuumottaa aina kun joku kysyy sillä aikuisten kiusoittelevalla tavallaa että kenenkäs kanssa sitä tanssit ja mitenkäs sinä sen tunnet. tosiasia on, että nyt en haluaisi enää tanssia ollenkaan, paitsi että haluan sen viimeisen tanssin, viimeisen tanssin vanhempien kanssa. sen että isä näkisi että kyllä minustakin tuli ihan kelpo tyttö.

en osaa kertoa miten kovasti kaipaan nyt läheisyyttä, sitä että olisi sellainen ihminen kenen käsi saisi ihan rauhassa olla mun ympärillä, joka ymmärtäisi mun puheenaiheen vaihdot ja hiljaisuudet myös
.