niin, joten haaveilen siitä että saisin matkalleni mukaan viisi henkeä, viisi voi niin rakasta henkeä ja asuisimme joko portofinon jyrkänteellä, tai irlannin kukkuloilla. jossain vähän korkeammalla joka tapauksessa. joku kävisi aamuisin hakemassa leipomosta tuoreita kroissantteja, ja iltapäivällä söisimme ulkona, menisimme piknikille. kaipaan nyt sitä että voisin olla ihan tuntemattomassa paikassa, ihmisten kanssa jotka ovat hyvin tuttuja.
voisin kyllä myös mennä matkalle ihan yhdenkin ihmisen kanssa. toivonmukaan kohta asiat palautuu siinä määrin ennalleen että voin taas soitella ihan muuten vaan tai halata ihan ilman syytä

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti