(älä sinäkään)

yritin löytää sanoja
kertoa tässä ja nyt
miten kaunis olet

yritin löytää kohtaa
kehossasi, jonka
voisin päättää kiehtovimmaksi

ja minä,
minä yritin löytää piirrettä,
sinussa, jota ihailen

ja ymmärsin miten inhalta tuntuu
murtua kliseiden alla,
juuttua rooliin joka kuvottaa


tärkeintä onkin kai tehdä selväksi vain se,
että kaipaan käteni ympärillesi,
hengityksesi kaulalleni,
aamun sinisen valon, joka on pakko sivuuttaa,
sammalletut lupauksesi
ja pahan hajuisen ihosi
joka tuntui päättymättömältä,
se ympäröi minut,

ja juuri sitä kaipaan.
iljettää mutten välitä

MINÄ OSAAN HENGITTÄÄ

minä osaan hengittää ja pysyä pinnalla
osaan rauhoittua jouduttuani pinnan alle,
ja selvittää miten pääsen ilman ja veden rajaan
uskallan olla veden varassa ja huo'ahtaa,
ja siinä on yksi syy, miksi suorastaan tykkään olla minä

kaksi viikkoa merillä

minun on ikävä, olet kaksi viikkoa merillä
ja palaat kuitenkin muuttuneena,
kotiin saapuu uusi tuttava
(nimenomaan, tuttava)

sinusta on tullut merihirviö,
siksi et kai pelkääkään ulappaa
sinua ei uhmatakaan siellä

ja se selittää miksi lähdit
niin iloisena
kahdeksi viikoksi merille

nobody could change your mind

tässä niitä hetkiä
jotka määrittää vahvuuden
muserrunko vai rysäytänkö samalla voimalla takaisin?
(paranetko?)

muista:
nuoret on ikuisia mutta tämä hetki loppui jo nyt

en varmaan huomaisi, jos kuolisin nyt

pienessä hetkessä kaikki meni solmuun!
mulla on nyt liikaa aikaa kaikelle, liikaa aikaa tehdä tyhjää

joten nyt, tekemättömyys saa loppua!
herätän eloon kaiken mikä on jäänyt jonnekin takaraivoon
maailma on mun käsissä ja pystyn mihin vain

joten tämä suttuinen kuva olkoon todisteena
elämisestä, siitä että millon tahansa voi mennä
hmm, mennä minne tahansa, kaikkialle

maailma on mun hyppysissä ja nyt takerrun siihen tiukemmin kun takiainen

rakastaakko vai ei,
sen ei pitäisi olla vaikeaa
ja nyt kaikki onkin selkeänä aivoissani,
ne sanovat että sinut me haluamme.
sinut, sinua, sinuun

tämä ei voi päättyä hyvin mutta
nyt haluan kokeilla, en jaksa enää
vain istua

anna minulle kaikki

anteeksi että puhuin, meinasin pakahtua

irti

ikävöin sinua koko pitkän talven,
uskottelin itselleni, että ikävöin yksin.
ja kun lopulta haukoin henkeä
saatuani kaiken ulos
kaipaatkin minua.

kultaseni, irroittauduin jo

Acres of longing, mountains of tenderness

you said i can't be kept together
without realizing you do exactly that every day, darling

vaikka on niitä monia
rakenteita joita keräsin
pysyäkseni pystyssä
mutta yhteen nojasin eniten


ps jos ymmärrät biisi viittauksen niin tykkään susta vielä lisää

but do you really feel alive without me? if so, be free

kävelin kotiin, kolme kilometriä ja neljäsataa metriä
tikari survottuna lapaluiden väliin.
haavasta vuosi verta ja heikotti,
ja pelloilla oli usvaa niin kovasti

kenenkään muun osalta tämä ei haittaisi. mutta sinä. 
turta


chances fail, trains derail