kuopista ja onnesta

epäilen että mun viime aikojen ankee olo on ollu seurausta erakoitumisesta,
joka taas on ollu seurausta väsymyksestä. kuulostipa  itsestään selvältä näin kirjotettuna!
mä nimittäin tänään uskon, että mun pitkäaikaiseen mielentilaan vaikuttaa sosiaaliset suhteet ihan huimasti! nyt ku oon vähän aikaa ollu vähän sosiaalisempi ja nähny enemmän ihmisiä niin tuntuu ku olisin saanu ihan uutta energiaa jostain. kaikki tuntuu vähä valoisammalta ja mukavalta.
mutta tänään, tänään toivon (sormet ristissä), että pääsin ainakin vähäksi aikaa lopullisesti
ylös siitä kuopasta, jota myös ankeudeksi sanotaan.

tänään heräsin ja lattialla mun vieressä nukkui kuoma, teltassa, majassa, jonka rakensin

tyynyistä lakanoista huovista kaapista ja tuolista

heräsin ja menin keittiöön pyörittelemään pullia, ja äiti oli tehny ihan mahtavan taikinan
tänään mulla oli pullantuoksuinen kotiäiti, ja se oli ihan vallan mukavaa
tää on sellanen päivä mitä vanhempana muistelen rakkaudella












myöhemmin mut raahattiin kemuihin (onneksi raahattiin koska oli hurjan kivaa ja tapasin mun mahdollisen salaisen kaksoissiskon tai sieluntoverin ja istuin ulkona pikkumekossa ainakin puolituntia ja ja ja puhuin onnellisuudesta bussissa kivojen ihmisten kanssa kuin joku filosofi)