ensimmäisestä sen verran, että varmasti oon aina pitänyt arjesta, nyt vain yhtäkkiä tajusin sen. luin jonkun tekstiä, joka oli julkaistu koulun lehdessä. se oli ihan hienon kuuloinen, mutta kamalan kryptinen ja.. tavallaan mitään sanomaton, sen takia että siinä ei tuntunut olevan mitään järkeä. ja mua inhotti se. musta teksteissä yleensäkin parhaita on ne, jotka sanoo jotain yksinkertaisesti, jotain sellaista, mitä on aina tiennyt, että ajattelee siten, muttei ole osannut sanoa sitä ääneen. ei ole osannut paikantaa sitä. muutenkin pieni eleisyys on aina ollut kauniimpaa. muuten tulee helposti yliampuvaa. joten tulin siihen tulokseen, että arki on mun juttu. joo on juhlat ihan OOKOO, mutta arjessa saa olla ihan reilusti sotkuinen ja hiljainenkin.
ps. mun jokainen solu haluaisi italiaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti