en tiedä mitä ajatella mua turhauttaa se miten kriisialueille ei vaan voi mennä ilman sitä koulutusta koska just nyt en haluis mitää niin paljon ku mennä japaniin kattoo. oon vedet silmis lukenu ja kattonu kaikki maholliset tiedot mitä sieltä on tullu ja rukoilen vaan niin paljon että japani on niin voimakas kun se antaa olettaa. myöskin nehän on varautunu näihin niin hyvin että toivon niiden tietävän mistä alottaa. mitä pitää tehdä kun yhtäkkiä ympärillä on kaikki, koko omaisuus, paskana?
tuntuu turhauttavalta myös miten on mahdollista että niin harvaa oikeasti kiinnostaa, kaikki valittaa loskasta, mitä paskaa? voi apua sukat kastu no japanissa siellä kastu ihan kaikki, eikä vaan kastunu vaan meni sen koko veden mukana, siellä on kaikki ihan maan tasalla. olisin valmis luopuu nyt niin paljosta jos se mitenkään auttais. miten turhalta tuntuukaan .. kaikki oikeastaan. sattuu ajatella että eilen jotkut on kirjaimellisesti menettänyt kaiken tärkeän.
tuli vedet silmiin ku katoin philip defrancon videon aiheesta.ajatus siitä, että yrittää soittaa rakkaalle, että onhan kaikki ihan hyvin, ja kukaan ei vastaa siihen puheluun.
mun sydämeen sattuu se, miten vähän voin tehä. japani on nyt mun sydämessä ja mielessä.
ps. rukoilenrukoilen s:n perheen puolesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti