ajasta, kahvilasta ja fanittamisesta

mua huolestuttaa se miten nopeasti aika tuntuu menevän. siitä asti kun olin 13, se on vaan suhahtanut ohi. tuntuu ettei se olisi hetkeksikään pysähtynyt tervehtimään ja mua surettaa se. koska mitä vanhempi mä oon, sitä nopeammin se tuntuu etenevän, ja sitä enemmän mun on tehtävä, eli sitä vähemmän jää aikaa kaikelle tärkeälle. mutta, en valita, tää on sitä kulta-aikaa. sitä aikaa mitä vanhempana muistellaan lämmöllä. joten otan nyt tästä kaiken irti mitä osaan , kykenen ja voin. en uskalla alkaa pohtia sitä, että jos tää on parasta mitä koskaan tulee .. haluisin niin paljon enemmän. kahvilan ja muuta

pari vuotta siten tokio hotel oli melkein mun ainoa syy elää tai jotain:D olin ihan tajuton th-fanaatikko. naurattaa se ihan kamalasti, onneks jotkut asiat muuttuu !

ps. tykkään kyllä vieläki th:sta mutta en enää noin paljon !