toisinaan unohdan miten ihania ihmisiä mä tunnen. niillä on sentään banaanisuklaajäätelöä.
sillä, siis. mun kolmen tunnin yöunilla oon jotenkin tosi vaikee tällä hetkellä. haluisin ilmasta jotenkin tosi ihanasti sen miten ihana ja tärkee T on mulle ja sanoo miten pahoillani oon kaikesta , miten oon ollu älyttömän huono ystävä ja miten se ansaitsis vaan parasta ja miten onnellinen oon sen puolesta nyt , miten kaunis se on ja .. sanoinkuvaamattoman tärkee. mut en osaa nyt ja kaikki ajatuksen jää katkonaisiksi ja sanat ei taivu ja lauseet takertuu. tän illan jälkeen mut valtas sellanen hullu onnellisuuden tunne siitä että sain jotenki varmuuden siitä että se sama ihminen on vielä siinä ja mikään ei kuitenkaan oo muuttunu vaikka mikään ei oo enää samoinkaan. mutta edelleen meiän laulu on kaunein.
it's so beautiful it makes you wanna cry
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti