too far

kauheesti asioita on tapahtunu ja musta tuntuu kun en vois keskittyy nyt mihinkään. sellanen olo kun olis ite paikallaan ja kaikki ympärillä oleva liikkuu tosi nopeesti. en tiedä mitä ajatella , ja sit treenit meni niin kökösti et oikeesti itkettää.

olin mun isällä eilen, ja mua häiritsi ihan kamasti kaks asiaa:

1) siskopuoli: tykkään välil kattoo sadetta ... se näyttää just kivalt
äitipuoli: *kumpa toi oli vitsi koska muuten oot outo -katse*

tää häiritsi mua koska mä tykkään välillä kattoo sadetta. se näyttää just ihanalta ja parast on ku sataa kasvoille. joomeikit levii joo mut se tunne on niin vapaa. mua häiritsee se ettei mun äitipuoli nää siinä mitään erikoista ja tuomitsee erilaisuuden ja kaiken tollasen tosi kylmästi. paitsi kun kyseessä on sen oma lapsi, sillonhan se ei sano siitä mitää, sillon se tyytyy katseeseen. hmm

 

2) se että mun siskopuoli haukku tuntemattoman sotilaan ihan täysin. mua ensinnäkin loukkas siinä se että mun isä oli just kertonu siitä et se se perustuu tositapahtumiin tai kokemuksiin ja et se on oikeesti tosi koskettava ja et pitää oikeesti arvostaa niit veteraanei ja kaikkee, ja sit mun siskopuoli sano jotain sen tyylistä et "kuka tahansa pystyis sellaseen ja sitäpaitsi ne on kaikki jo kuollu ei niil oo enää mitää merkitystä ja tää kirja on ihan paska ja tylsä ja en tuhlaa mun elämäst sekuntiikaan siihe."  en sen jälkeen oikein tienny mitä sanoo koska olin jotenki tosi loukkaantunu niiden veteraanejen puolesta ja olin tosi yllättyny siitä ettei mun siskopuoli jotenki osaa ajatella et siel on oikeesti ollu sota, eikse osaa ajatella et se on oikeesti raskasta olla siel. hmm

mut nää molemmat ärsytykset meni pois kun juttelin mun velipuolen kanssa. se on jotain parasta, se on sellanen ihminen kuka ei lähesty ihmisiä kovin helposti, mutta se on jotenkin aina niin ilonen jos se saa kertoo mulle jostain leffoista tai biisistä tai ipodiin saatavist applicationeista. musta se on niin hellyyttävää ja oon otettu siitä, että kun sanoin et mennään kohta sisään kun mun pitää hakea kaikki tavarat ku lähen, niin se teki sellasen höh / hmh äännähdyksen. sain sen tosin taas piristettyä kun lisäsin että lähen että ehtisin  treeneihin, jolloin se alko kertoa sen omista treeneistä tosi ilosena. se harrastaa taek won dota, mikä on aika erilaista mitä hapkido, ja siit varmasti riittää mun velipuolelt juttua ainakin kolmeks päiväksi. oon ilonen että se on olemassa.