work will make you free

tänään rakastuin taas syksyyn. ja kiinalaiseen katukeittiö pilveen, se on ihan meiän koulun lähellä. siellä on aina samant kiinalaiset (plus yks turkkilainen) ja ne tekee maailman parhaita kana kastikkeita. "jumalten ruokaa", hene sano kerran.

myös uudistin mun penaalin. kaikki uudet vanhat kynät tulee taas jokapäiväseen käyttöön hiiii ! lisäks oltiin akateemisessa kirjakaupassa (johon muuten myöskin rakastuin uudelleen) ja hypistelin niitä kyniä ja ostin maailman ihanimman 0,2tussin. tunnen järjetöntä rakkautta kyniä kohtaan. ne on mun pahe. ne on ihania, ja, ehkä se on vaan minä, mut käsiala (kuten toisinaan myös mieliala) paranee ku on joku ihana kynä. ohuet ja paksut värikkäät mustat kimaltavat hohtavat kirjotukseen piirtoon koristeluun silmän iloksi ! *riemuitsee*

" SYKSY SYKSY ! ♥♥ Oon ihan sekaisin onnesta kun tulee syksy! Seesteinen olo, aamut on ihanan kuulaita, kauniita, AH! Tilaa hengittää ja just se oma kupla alkaa muodostua silleen ihanasti. "

 se kultanen ihminen kuka sano näin, puhuu totuuden sanoja, ystäväiset ! parasta on mun mielest siinä tottakai se että syksyn jälkeen tulee talvi (<3) mutta myös justiinsa toi oma kupla mistä tossa sanottiin. jos ette ihan ymmärrä mitä tarkotan, niin selitän sen nyt ! jos ymmärrät, hyppää seuraavan kappaleen yli =)

OMA KUPLA: usein syksyisin muodostuva rauhallisuuden tunne, kun on selvinny kesästä ja riehunu ja pitäny hauskaa kavereiden kanssa ja hillunu vähissä vaatteissa. omassa kuplassa voi hyvällä omalla tunnolla vetää verhot kiinni ja sulkea koko muun maailman pois ja juoda teetä ja kuunnella musaa. voi hyvällä omalla tunnolla laittaa vielä sen toisenkin neuleen päälle ja vetää villasukat jalkaan. voi hyvällä omalla tunnolla vetäytyä sinne suomalaisen ujouden taakse ja olla vähän hiljempaa.

"work will make you free" auschwitzin porteilla

koulussa puhuttiin tänään holokaustista. en tiedä onks se jotenki kieroutunutta mut se kiinnostaa mua ihan kamalasti.varsinki kirjallisuudessa, melkein mikä tahansa kirja joka on edes ajottunut samaan aikaan, niin sen kirjan mä luen. joten kun maikka alotti kertomalla auschwitzistä, olin melkein (kyllä , kuulostaa ihan hirveeltä) innoissaan. pikkuhiljaa kuitenki siinä vaiheessa ku me katottiin dokumenttia missä näytettiin natsien johtohahmoja ja kerrottiin mistä ne on ollu vastuussa ja mitä ne on tehny ja perään näytettiin kuvaa työleireiltä, itkeviä omaisia ja massiivisia ruumiskasoja, mua alko ällöttää. ällöttää on tosin kokonaan väärä sana. mulle tuli huono olo ja vedet nous silmiin ku aloin miettii millasta niillä leireillä on käytännössä ollu. nukkua kylmässä ahtaasti kaikkien muiden kanssa. rämpiä siellä kylmässä ja toisinaan ehkä vähän kuumemmassakin ja raataa. ja katsoa kun jotkun muut muuttuu savuksi. mulle vaan tuli vedet silmiin.

sitten mietin sitä kun ajelin koulusta ja TADAA ajoin kolarin ! tai auto ajo mun kylkeen. ei ONNEKSI käyny mitään vakavaa mutta olin ihan järkyttyny viitisen minuuttia sen jälkeen ja tuli taas vedet silmiin.

käsittelin sitten tätä mun traumaa siellä helsingin sydämessä, parhaan ihmisen kanssa.lav yaa

on paljon mistä voi kiittää

ps. isäpuoli toi kotiin omist omenoista puristettua mehua ! ahh